Huono minä

Tein virheen kirjoittaessani ensimmäisiä tekstejä avoerostani, vaikka tein sen itseäni varten.
Toisen mielipide kuitenkin on, että asia ei kuulu muille. Kirjoitan siis mahdollisimman varpaillani tekstejäni, kunnes pääsen keskustelemaan ammatti ihmisen kanssa tunteistani. Siellä voin käydä asiaa läpi ilman kenenkään paheksuntaa.
Olen ymmärtänyt kuluneina päivinä, että kaipaan oikeasti jo perhe-elämää, joskin ilman lapsia. Sitä, että toinen kysyy miten töissä meni tai laittaa viestin, että ruoka on valmis, kun pääset töistä. Tai sitä, että pohditaan saataisiinko yhteinen viikonloppu vietettyä vaikka kylpylälomalla, jossa molemmille löytyisi tekemistä. Sitä, että toinen huomioisi minut, minun tarpeet ja omien harrastustensa lomaan pyrkisi saamaan yhteistä aikaa ja tekemistä. Sitä, että toinen osallistuu.
Olen kuitenkin päättänyt viettää nyt aikaa itseni kanssa, harrastaa mitä haluan, mennä ja tulla milloin haluan. Koirien ehdoilla, minun viikoilla. Pohdin itseasiassa, jätänkö television kokonaan pois muuttokuormastani, tarvitsenko sitä todella. Tai sitten myyn sen. Aion myös luopua astioista, joita olen hankkinut ja jättää ainostaan ne joita käytän säännöllisesti. Jos päädyn pääsemään ulkomaille töihin, en voi kuitenkaan ottaa mukaani paljoakaan, ihme ja kumma. Lauantaina olisi puhelinkonferenssi työnvälitys firman kanssa. Hieman jännittää.