Tänään päivä alkoi hyvin. En oikeastaan itkenyt ja sain purkaa tunteitani, mutta erehdyin elokuviin.
Sain elokuvan jälkeen paniikkikohtauksen ja olen niitä saanut lievempinä yöaikaan, tämän prosessin aikana. Nyt en pystynyt ajamaan autolla ja rakas ystävä kävi pelastamassa.
Päädyin ratkaisuun, jota en olisi halunnut tehdä. Asustelen ystävieni hoteissa seuraavat kolme viikkoa, sillä en pysty menemään takaisin paikkaan, jota olen kutsunut kodiksi. Kaikki ne muistot ja menneet hyvät asiat.
Haluaisin, että en olisi näin epäonnistunut. Haluaisin, että olisin vahvempi ja tämä sujuisi ongelmitta koko prosessi.
Eniten kaipaan koiriani, en vaan voi niitä ottaa ennen kuin pääsen muuttamaan.
Ehkä pystyn joku päivä muistelemaan tätä eri näkökulmasta.
Onneksi minulla on vahva tukiverkko ja apua löytyi heti parkkipaikalla.
Nyt koetan taas nukkua, jotta jaksan rankan huomisen.
lauantai 5. maaliskuuta 2016
Rankka päivä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti