Miksi minä

Tulee pohdittua asiaa aika paljon, joskin tähän ei varmaan ole oikeaa vastausta. Enkä saisi syyttää itseäni saatikka toista. Jotenkin olisi helpompi, jos voisikin syyttää toista, mutta onhan sitä vikaa minussakin, ja varmaan yhtä paljon molemmissa. Tällä hetkellä, en vaan jaksa olla kovin iloinen tai onnellinen tästä tilanteesta, tuntuu paskaa tulevan niskaan ihan urakalla. En ole edes enää facebookissa, jotten vahingossa haukkuisi toista tuntemattomille tai vähemmän tuntemattomille, tosin en tiedä mitä siellä nyt puhutaan minusta. Eikä kiinnostakaan, jos ihmiset haluavat puhua ja purkaa oloaan niin antaa mennä. Minä tein oman virheeni ja kyllä kadun asiaa, vaikka silloin en sitä katunut. Olen asiasta pyytänyt anteeksi, mutta tuskinpa se suurinpia fanaatikkoja edes kiinnostaa, kerta virhe ja ikuisesti leima otsassa huonosta häviäjästä ja vittumaisesta akasta. Olen onneksi saanut puhua asiaa läpi ja tuntuu, että vielä viimeinen rutistus ja se olisi sitten ohi minun osaltani. Koirien takia vielä pysytään väleissä, mutta ei varmaan tarvitse sen kummemmin kuulla toisesta, jollei nyt joku ystävä/tuttu/kaveri tule kertoilemaan. Tekisi mies laittaa tämä julkiseksi, jotta ne jotka erään tekstini lukivat lukisivat tämänkin, mutta olkoot, itselleni minä tätä asiaa puran.
Tänään on hyvä päivä.